sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Laudan jatkaminen viistoliitoksella

Rakennusvaiheessa Kisenissä käytetty puutavara on sellaista, josta tänä päivänä voi vain unelmoida. Kaikki laudat ovat siistisyistä mahonkia ja jokainen niistä yltää veneen perästä keulaan ilman yhtään jatkoa. Vaikka nykyisinkin saa hyvälaatuista ja pitkääkin puutavaraa, ei silti aivan tällaista, ainakaan kuluttujamarkkinoilla, ole missään saatavilla. Onneksi meillä on sentään vanhaa aikaa paremmat liimat, joilla raaka-aineiden vajavaisuuksia voi paikata.


Keskeneräinen viistoliitos työn alla

Hiukan lyhyemmästäkin laudasta saa venemittaista jatkamalla laudan viistoliitoksella. Myös puskusauma on hyvä vaihtoehto, ja siitä jää mielestäni ehkä aavistuksen vähemmän näkyvä sauma, mutta vesirajan alapuolella viistoliitos on yliverto. Hyvin tehty viistoliitos ei heikennä laudan kestävyyttä, eikä se taatusti vuoda.

Viistoliitos on helppo ja kohtalaisen nopea tehdä, tärkeimmät työvälineet ovat hyvä höylä ja muutama ruuvipuristin. Omassa tapauksessani myös usko siihen, että hyvä tästä tulee, auttoi hyvin paljon. Viistoliitoksen teko on niin simppeli operaatio, että sen toimivuuteen on hiukan vaikea uskoa.


Viistoliitostyöpenkki

Pääsin tekemään viistoliitosta jälleen kerran, kun pilasin pätkän jo aikaisemmin jatkettua lautaa sovituksen yhteydessä. Katkaisin laudan hiukan ennen uudelleensovitettavaa osaa ja ryhdyin tekemään uutta viistoliitosta. Vanhaa puuta uuden laudan kanssa työstäessä näkyi samalla hyvin pasuttamisesta seurannut tummuminen. Uusi mahonki on näissäkin kuvissa melkein maitosuklaan väristä, kun pasutettu on paljon selvemmin kaakaoon päin.

Viistoliitosta tehdessä on tarkoitus tehdä samanpaksuisesta puutavarasta kolmiportainen pino, jossa ensimmäinen porras on linjassa esimerkiksi pöydän reunan kanssa ja seuraava porras on kaksi kertaa ensimmäistä leveämpi. Leveämmän portaan päässä on viimeinen porras, jota ei höylätä. Sen tehtävä on yhdessä pöydän reunan kanssa antaa oikea linja alempien portaiden höyläämistä varten.


Valmiit viistoliitokset päällekkäin

Ole-Jacob Broch suosittelee kirjassaan "Puuvene", että vinosauman pituus olisi vähintään kahdeksan kertaa laudan paksuuden verran. Muita, ja konservatiisempiakin, mielipiteitä on, mutta me olemme käyttäneet tätä. Meidän tapauksessamme, kun lauta on 12 mm, niin vinoliitos on siis 96 mm pitkin laudan pintaa.

Aloittaessa viistoliitoksen tekemistä kannattaa olla tarkkana, että leikkauslinjat tulevat suoraan, jotta myös tuloksena syntyvä lauta olisi suora. Oma huomionsa kannattaa antaa myös sille, että viisteet tulevat oikeille puolille lautaa. Muuten voi käydä niin, että lopulta vain lautojen kapeaksi höylätyt päät ovat vastakkain, eikä siihen oikein saa kunnon liitosta edes nykyisillä liimoilla.

Vielä lyhyt esittely yllä kuvatun höyläpenkin rakenteesta. Kuvassa näkyvä poikittainen mahonkiparru, jossa on ruuvipuristin kiinni, pitää höylättäviä lautoja paikallaan. Pöydän toisella reunalla oleva toinen puristin ei ikävä kyllä näy kuvassa. Lähempänä kuvaa näkyvät vaaleammat laudat ovat kiilaamassa höylättävien lautojen päitä ylöspäin, jotta ne höylättävässä päässä painautuisivat mahdollisimman tiukasti työpöytää vasten. Tavallisesti näin monimutkainen järjestely ei ole välttämätön, mutta näistä laudoista toinen oli jo höyrytetty kaarelle, joten sen saaminen tasaisesti pöytää vasten oli astetta tavanomaista vaikeampaa.

1 kommentti:

  1. Tämän vinoliitoksen kanssa tuli lopulta sittenkin mokailtua. En huomannut jatkopalaa valitessani kiinnittää huomiota laudan syysuuntaan. Nyt jatketun laudan syyt ovat vastakkain liitoskohdasta, joka tekee reunan höyläämisen, kiusallisen turhaan, hiukan vaikeammaksi. Onneksi höylättävä pinta jää piilon laudoituksen saumaan.

    VastaaPoista